Ekaa kertaa elämässä bloggaamassa. Ekaa kertaa kanssakäymisissä myös aktiivisuusrannekkeen kanssa. Ei sillä, että sitä tarvitsisin, mutta mielenkiinnosta halusin kokeilla millaisella aktiivisuustasolla liikun keikkaillan. Liikuntatoimen Maria lainasi ranneketta eiliselle Pilponaatti-bändimme keikalle. Kytkimme sen käyttöön juuri ennen keikkaa. Askeleita kertyi 9278 parin setin aikana. Vähän kyllä jäi hampaan koloon, kun ei kymppitonni mennyt rikki. Otin kyllä viimeisen biisin kitarasoolon aikana loppukirin. No hiki tuli ja mahottoman hyvä fiilis. Musasta ja liikkeestä. Siinä ne on, mulle mieluisimman liikkumisen palikat.

Tanssin ja käyn jumppissa, joissa on musaa. Paitsi en vesijumpassa. Mulla on kokemus, että vedessä ei pysty koskaan tekemään liikkeitä musan rytmiin. Kaikki tapahtuu kuin hidastetusti, melkein ärsyttävää. Juostessa kuuntelen musiikkia. Tämän suhteen olen päässyt irti jo ärsytyksestä, kun juoksun askelrytmi ei synkkaa biisin rytmiin. Omien lempibiisien vietävänä juoksuaskel tuntuu lennokkaalta, joskus liiankin. Välillä biisi tempaa mukaansa sellaisella teholla, että meinaa tulla noutaja kesken lenkin. Tai sitten hyytymisen kynnyksellä pärähtääkin soimaan esim. Apulannan Pahempi toistaan, niin jopa löytyy poweria uudestaan.

Tossa toi aktiivisuusranneke möllöttää ranteessa ja näyttää tälle päivälle 17614 askelta. Tää ranneke todella toimii aktivoivasti. Mulla on ollut koko päivän hirveen aktiivinen olo. Oon siivonnu ja muuten musiikin tahdissa. Välillä pistin tanssiksi olkkarin matolla. Aattelin kyllä, että onkohan olemassa rauhottumisrannekkeita. Olisin ehkä enemmän sellaisen tarpeessa. Lepokin on tärkeää, etenkin LOMALLA!

Satu Nipuli