Liikunnan riemua?

Aivan kuten joskus on aamuja, joina mieluummin kääntäisi kylkeä kuin lähtisi töihin, on hetkiä, jolloin liikuntakamppeiden vetäminen päälle tai pakkaaminen kainaloon ei kiinnosta. Joskus onkin ihan ok jättää päivän liikuntahetki väliin, aina ei tarvitse jaksaa. Oleellisempaa, kuin laskea viikon liikuntasuorituksia, onkin löytää sopiva tasapaino omassa arjessa liikunnan, levon ja muun arjen välillä.

Useimmiten liikunnan jälkeen on hyvä fiilis, mutta joskus tulee hyvä fiilis myös liikuntasuorituksen väliin jättämisestä - varsinkin silloin, jos liikunta tuntuu vain suoritukselta. Itselleni liikuntaharrastusten taustalla on oma hyvinvointi; sen ylläpitäminen ja edistäminen. Tärkein tavoite liikuntahetkille on, että on kivaa. Aivot saavat jäädä narikkaan muista asioista ja voi vain keskittyä palloiluun tai joogaan. Vaikka pelaankin harrastesarjoissa joukkuelajeja, ei omassa porukassa matseihin suhtauduta liian vakavasti, vaan omalla hyvällä fiiliksellä mennään eteenpäin. Pelailu kavereiden kanssa karkottaa rypyt otsalta ja matsin jälkeen kotiin tulee usein hyväntuulisempana.

Kun ei itse ole millään tavalla ammattimainen urheilija tai liikkuja, voi ilman sen suurempia menestymispaineita kokeilla kaikenlaisia lajeja zumbasta suunnistukseen. Totesin, että se zumba ei niinkään ollut oma juttu, mutta iltarasteilla olen käynyt jo muutaman vuoden. Olen myös päässyt yli siitä kynnyksestä, ettei jotain voisi kokeilla, koska ei osaa. Eihän sitä itselleen sopivaa lajia löydä kokeilematta!

Liikuntaa ei aina tarvitse nähdä muista arjen touhuista erillisenä suorituksena, vaan omaa hyvinvointiaan voi edistää arjen valinnoilla: kulkemalla työ-, ostos- ja harrastusmatkat kävellen tai pyörällä, nousemalla portaita hissin sijaan jne. Mitä harrastuksiin tulee, on hyvä etsiä sitä itselleen mieleistä lajia tai tapaa liikkua. Jos joku laji alkaa tympiä, voi kokeilla jotain muuta. Itse ajattelen, että mielikin pysyy virkeänä, kun opettelee uusia asioita. Ja jos ei joku päivä huvita lähteä esimerkiksi kuntosalille, niin lepopäivätkin ovat silloin tällöin paikallaan. Kunhan lepo ei venähdä viikoiksi tai vuosiksi. Kun löytyy mieleinen laji tai liikuntamuoto, sitä lähtee liikkumaan mielellään ja voi kokea liikunnan iloa - tai jopa riemua.

Harrastelija Jaana

Kurpanharjussa on liikettä nivelissä

Syyskuu on liikuttanut Kurpanharjun väkeä niin sisällä kuin ulkonakin. Lähiympäristö on tullut tutuksi, kun lapsiryhmät ovat tehneet retkiä puistoon, metsään ja muualle ympäristöön. Metsässä on ollut mukava temmeltää ja huomioida vuodenajan muutokset. Olemme mm. piilottaneet metsässä oranssia häntäpussia ja etsineet sitä sitten yhdessä metsän kätköistä. Jännää oli ja edullista!

Omalla päiväkodin pihalla lapset ovat rakennelleet erilaisia ratoja ja tarkkuusheittopaikkoja. Vanteita on roikkunut lähes päivittäin puiden oksilla ja häntäpalloja viuhunut niistä läpi. Myrskyn tiputtamia männynkäpyjä lapset ovat heitelleet metsän puolelle aitaan kiinnitettyjen vanteiden läpi. Liukumäkeen kiinnitetyt ämpärit ovat myös täyttyneet lentelevistä ”käärmeen munista” eli häntäpusseista. Olemme myös hyödyntäneet läheistä pururataa ja juosseet pikaspurtteja valopylväiden väleissä leikkipuistosta takaisin palatessamme. Lapset ovat myös pyöräilleet päiväkodin pihalla säännöllisesti. Välillä innostus on ollut niin suurta, etteivät pyörät ole meinanneet riittää halukkaille pyöräilijöille.

Sisätiloissa puolapuut ovat olleet suuressa käytössä. Peruskiipeämisen lisäksi niihin on välillä viritetty liukumäki ja joskus koripallokori. Koripallokori on toki ollut myös eri ovissa kiinni ja pallot ovat lennelleetkin ihan säännöllisesti ryhmätiloissa. Suuri hitti on  ollut myös tasapainoilu tuoliradan päällä.

Kurpanharju on ollut täynnä liikettä koko syyskuun. Ja sama varmasti myös jatkuu, onhan meillä ihanan innokkaita ja liikkuvia lapsia!

 

Voimistelu - mun juttu

Olen liittynyt Heinolan Voimisteluseuran jäseneksi 10-vuotiaana jumpparina vuonna 1983. Silloin en osannut aavistaa, mitä kaikkea seura voisi minulle antaa. Lukuisat kivat jumpat, ikimuistoiset esiintymismatkat, satojen voimistelijoiden kenttäohjelmat, paikalliset tapahtumat, seuran omat voimistelunäytökset, talkoot, yhteiset varainkeruutempaukset...niitä on mahtunut matkan varrelle paljon. Kun ikä riitti, lähdin kouluttautumaan ohjaajaksi, jotta sain oman lapsiryhmän ohjattavaksi. Rakastin tehdä koreografioita. Koulutukset antoivat eväitä niidenkin rakentamiseen. Ideat pulppusivat hyvistä biiseistä ja niiden tunnelmissa syntyivät lukuisat näytösohjelmanumerot.

Elämäntilanteet ovat keinuttaneet sinne ja tänne, mutta liikunnan kipinä ei ole sammunut. Ohjaamisen jäädessä taka-alalle pääsin seuran puheenjohtajaksi. Seuramme on ottanut avoimin mielin vastaan uusiakin lajeja kysynnän mukaan. Cheerleading ja joukkuevoimistelu ovat lajeina vetovoimaisia. Oma tytär harrastaa nyt joukkuevoimistelua ja olen saanut siinä sivussa oppia ihan uusia puolia tästä hienosta lajista. Olen aina kokenut olevani omimmillani voimistelussa. Laji on kokonaisvaltainen ja hyvin monipuolinen. Tytöille, nuorille ja vähän vanhemmillekin naisille tämän parempaa harrastusta ei ole. Olen onnekas, että Heinolasta löytyi keväällä 2016 rohkeita tanssillisen voimistelun ystäviä ja nyt meillä on mahtava joukko aikuisia naisia, jotka ovat valmiita myös esiintymään. Ensiesiintyminen oli viime toukokuussa kevätnäytöksessämme ja selvisimme siitä hienosti. Odotan joka sunnuntain treenejä innolla ja nautin ihan uudella tavalla tanssillisen voimistelun haasteista.

Voimistelun lisäksi lenkkeilen ja kokeilen kaikkia lajeja avoimin mielin perheen kanssa. Teen päivätyötäni Jyränkölän Setlementissä vapaaehtoistyöntekijöiden parissa ja arvostan suuresti heidän panostaan ikäihmisille ja eri tavoin sairaille. Haluan antaa oman vapaaehtoistyön panokseni hienolle, kohta 90 -vuotiaalle voimisteluseurallemme. On mahtavaa huomata, kuinka voimistelun kipinä on syttynyt pieniin jumppareihin - niin kuin minuunkin aikanaan. Tänä syksynä lähetämme uusia nuoria ohjaajan alkuja koulutuspolulle. Pieni Heinola voi tarjota ikimuistoisia ja elämään merkittävästi vaikuttavia elämyksiä, koulutuksia ja kokemuksia liikuntaseurassa. Seuramme 90-vuotista taivalta julhlistamme koko kaupungin voimin elokuussa 2017 Heinolan kesäteatterilla. Minulle on tärkeää nähdä kätteni jäljet tekemässäni työssä. Meillä on seuran johdossa ja jumppareiden vanhempina mukavaa ja yhteistyöhaluista joukkoa. Heidän kanssaan on ilo toimia. Paras kiitos seuratyössä on nähdä viikosta toiseen innokkaat eri ikäiset voimistelijat pukuhuoneissa, eteisauloissa ja voimistelusaleissa juomapulloineen ja pussukoineen. Sitten kun on kauden päätösnäytös, ihokarvani nousevat pystyyn ja ihailen esityksiä kyynelsilmin. Niin liikuttavan hienossa seurassa saan vaikuttaa.

Teija Naakka

Heinolan voimisteluseura

LIIKUTTAVAA SYYSKUUTA POHJOISELTA VARHAISKASVATUSALUEELTA!

Liikuntakuukausi on hurahtanut jo yli puolen välin ja iloksemme syyskuun säät ovat suosineet varsinkin ulkoilijoita. Olemmekin ulkoilleet ja retkeilleet ahkerasti. Lähimetsissä ja luontopoluilla on käyty liikkumassa, leikkimässä ja oppimassa. Luontoa ja liikkumista on hyödynnetty myös alkuluokissa, joissa toimintaa on viety ulos. On ollut metsämatikkaa, valokuvasuunnistusta, oman kuvan tekemistä luonnon materiaaleista jne. Syyskuu on myös sadonkorjuun aikaa ja Sapere-kuukausikin on meneillään, joten olemme viettäneet toiminnallisia sadonkorjuujuhlia sekä lasten että yhdessä perheiden kanssa. Sadonkorjuujuhlissa on ollut syksyn sadon maistelun ja haistelun lisäksi erilaisia liikunnallisia pisteitä sekä yhteistä, liikuttavaa toimintaa. On ollut yhteisjumppaa, leikkimielisiä kisailuja, tarkkuusheittoa ym. Yhdessä tekeminen ja kokeminen on koettu tärkeänä voimavarana sekä yhteisöllisyyden ja osallisuuden tukijana.

Retkeilemällä olemme yhdistäneet sekä liikuntakuukauden teemoja että Sapere-kuukautta, sillä retkeily on luonnollinen tapa yhdistää sekä liike että ravinto. Jotkut ovat käyneet metsäretkillä poimimassa puolukoita, osa on tehnyt eväsretkiä metsään, osa on retkeillyt puutarhoihin, kasvimaille ja kanalaan. Lapset ovat saaneet tutustua syksyn satoon ihan konkreettisesti; on kaivettu perunaa maasta, nostettu porkkanoita ja sipuleita, kerätty ja kannettu omenoita, poimittu marjoja ja samalla liikuttu. On kävelty, juostu, kiipeilty, kannettu, tasapainoiltu niin metsissä, poluilla kuin puutarhoissakin. Ja mikä tärkeintä, ollaan nautittu syksystä kaikin aistein; liikkuen, leikkien, kokien, näkien, haistellen ja maistellen!

Sisätiloissa olemme kiinnittäneet huomiota tuokioiden toiminnallisuuteen. Olemme pitäneet liikunnallisia pientuokioita ja laululeikkejä.  Lasten omia ideoita on pyritty huomioimaan ja mahdollistamaan. Kysyttäessä lapsilta, mikä on päivähoidossa ja eskarissa ollut mieluisinta, saimme vastauksiksi seuraavanlaisia asioita: Hauskaa on ollut leikkiä, pelata ja retkeillä. Leikeistä mieluisina mainittiin auto- ja dinoleikit, koirakoulu, hippaleikit ja luolamies. Eskarit pitivät myös ompelusta.  Retkeily on lasten mukaan kivaa, koska samalla voi leikkiä ja kiipeillä. Omat metsäpaikat koettiin tärkeinä.

Saapa nähdä, minkälaisen lisämausteen toimintaan antavat ensi viikolla pohjoispuolella lentelevät Hornetit! Liikuntakuukausi jatkuu ja pyrimme edelleen pitämään mielessä liikkeen tärkeyden ja huomioimaan sen päivittäisessä toiminnassa, unohtamatta lasten omia mielipiteitä ja ideoita.

Liikuttavin terveisin pohjoisen varhaiskasvatusalueen puolesta

Tatja Walldén

Ensin se oli vain haave, kaukainen unelma. Pienistä tytöistä asti olimme haaveilleet harrastuksesta, joka täyttäisi kaikki odotuksemme. Intohimoa, kauneutta ja kunnianhimoa. Aina sama este, ”Se voisi olla mahdollista, jos emme asuisi täällä Heinolassa”.
           Muistamme elävästi sen päivän, jolloin joukkuevoimistelu tuli Heinolaan. Kuulimme sopivan valmentajan vihdoin löytyneen. Askel askeleelta, hitaasti ja varmasti meille on muodostunut kisaavia kunnianhimoisia ja yhä vain taitavampia joukkueita.
           Joukkuevoimistelu on laji, jossa tulee vahvasti esiin musiikin ja sulavien hallittujen liikkeiden vuorovaikutus. Välillä on niitä rankkojakin päiviä ja aina treeni ei suju ruusuilla tanssien… Oma kehitys, onnistumiset, esiintymiset ja etenkin kilpailut ovat kuitenkin sanoinkuvailemattoman palkitsevia. Meistä on näiden vuosien aikana kasvanut kuin yksi suuri perhe. Kannustamme toisiamme, nauramme, itkemme ja jaamme kokemuksia sekä vastoinkäymisiä yhdessä. Treenit vievät viikostamme paljon aikaa ja välillä koulun ja treenien yhteen sovittaminen on todella vaikeaa. Treeneissä kuitenkin näemme paljon ystäviä, joten se on kuin vapaa-aikaa tuttujen treenikavereiden seurassa.
           Treeneissä pääosin venyttelemme, teemme lihaskuntoa, harjoittelemme erilaisia vartaloliikkeitä, hyppyjä sekä tasapainoja. Näiden rinnalla teemme koreografian joka kaudelle. Välinekauden koreografiassa välineenä voi toimia mm. vanne, pallo, keilat, nauha ja naru. Kisoihin valmistautuessamme hiomme koreografian mahdollisimman täydelliseksi ja koristelemme pukumme.
           Meillä on enää vain yksi huolenaihe. Valkyriassa, eli seuramme vanhimpien joukkueessa on pulaa voimistelijoista. Saamme puuttuvista voimistelijoista virhepisteitä kisoissa ja jos yksikin meistä lopettaa, emme voi enää kisata. Toivoisimme löytävämme uusia potentiaalisia voimistelijoita!

Tytöt vasemmalta; Ida Oittinen, Tytti Kalliokulju, Nita Gustafsson, Iines Volanen

Niemelä-talon päiväkodin terveiset

Täällä Niemelä-talossa on liikuntakuukauden alkaessa retkeilty ahkerasti ja ilmat ovat meitä siinä hellineet. Olemme hakeneet metsäretkiltä tarvikkeita askarteluihin sekä käyttäneet metsää askarteluympäristönä. Meidän talon naapurissa on myös muutama hyvä kenttä, jossa on järjestetty ulkoliikuntaa sekä erilaisia luontotehtäviä. Olemme käyttäneet luontoa ahkerasti oppimisympäristönä on tutkittu, haisteltu ja maisteltu sekä kuunneltu luonnon ääniä ja tänään viimeksi kävimme etsimässä eri värejä luonnosta. Eskarit ovat tehneet kirjainharjoituksia Kaivannon hiekkarannalla. Pienten ryhmäkin on laajentanut viikko viikolta retkialuetta ja käyneet lintutalolla asti. Otimme varaslähdön liikuntakuukauteen toteuttamalla toiminnallisen vanhempainillan elokuun lopussa. Lisäksi teimme päiväkodin sisälle luontohuoneen, jossa oli huoneen täydeltä tietoisuutta miksi luonto tekee lapselle ja aikuiselle hyvää kokonaisvaltaisesti.

Aamut ovat useimmiten alkaneet aamujumpalla perinteisen aamupiirin aluksi. Päiväkodin pihassa on ulkoiltu normaalia pidempiä aikoja ja mukaan on mahtunut porukalla tehtäviä liikuntaleikkejä. Aikuisetkin ovat innostuneet kilpasille lasten kanssa. Lisäksi sekä ulos, että pihalle on syntynyt extempore jumppia jonossa odottelun ratoksi. Vaikka säät ovat meitä hellineet avasimme myös sisäsalikauden ja kestosuosikkina pysyi edelleen hippaleikki!

Syksyn edetessä ja ötököiden määrän vähentyessä lähtevät liikuntapöllöt jälleen kierrokselle! Liikuntapöllöt tuovat puolin ja toisin viestejä liikkumisen riemusta!

Tavoitteena on liikuntakuukauden jälkeenkin ylläpitää liikkuvaa elämänmenoa ja löytää ryhmäkohtaisesti sopivat tyylit ja tavat, jotta saataisiin useasti ”hiki tukkaan” jatkossakin!!!

Saavun väsyneenä kotiin töistä. Istahdan keittiön pöydän ääreen ja katson sohvaa, joka kutsuu ja suorastaan huutaa luokseen. Katson ikkunasta ulos. Aurinko paistaa ja lämmin syksyinen ilta kutsuu toisaalta vielä nauttimaan kanssaan kesän pakenevasta lämmöstä. Katson sohvaa. Katson ikkunasta ulos. Totean, että ei se sohva siitä mihinkään katoa (toivottavasti) ja puen ulkoiluvaatteet ja lähden ulos. Lämmin syksyinen auringon paiste lämmittää kasvojani ja teen tunnin reippaan kävelylenkin, saavun kotiin sen verran virkistyneenä, että jaksan vielä tehdä muutaman kotijumppaliikkeen kaiken kukkuraksi. Katson sohvaa, ja se vielä (onneksi) nököttää paikallaan. Loppu ilta meneekin sitten sohvan syleilyssä.

Vaikeinta liikunnan aloittamisessa on juuri se ensimmäinen askel, päätös. Tehdä jotain. Sen ei tarvitse olla maratooni tai tunnin mittainen hikirääkki pumppitunnilla. Yleensä kun ihminen päättää aloittaa liikunnan se aloitettaan liian kovalla intensiteetillä ja se saattaa myös hiipua yhtä kovalla intensiteetillä. Liikunnan aloittamisessa on mielestäni tärkeätä olla itselleen armollinen, ei tavoitella heti sitä huippufitnessmaratoonikuntoa, vaan pikkuhiljaa totutellaan kehoa liikkumaan. Myös lepo on erittäin tärkeä liikuntaa aloittaessa. Jos omat keinot siihen eivät riitä, kannattaa hakea ammattilaisen apua, esimerkiksi  liikuntaneuvojalta tai fysioterapeutilta. Jokaisella meillä on omat vaivamme ja ongelmamme. Se mikä toiselle sopii, ei sovi välttämättä itselle. Toinen liikkuu mielellään ryhmässä ja toinen itsekseen. Liikunnan tulisi olla mielekästä ja mieltä virkistävää. Toiselle se on rääkki jumppatunnilla ja toiselle kävelylenkki metsässä. Tärkeätä olisi tunnistaa omat tarpeensa ja kuinka sinä saat liikunnasta sen ilon ja mielen virkeyden, joka siitä tulisi saada. Tee hyvä päätös ja tee se jo tänään. Ja ennen kaikkea, jotta se hyvä päätös pitäisi, ole ARMOLLINEN itsellesi.

Fysioterapeutti

Aki 

Liikunta on ollut minulle jo lapsena tärkeää. Silloin tuli harrastettua kaikenlaista, niin jääkiekkoa, taitoluistelua kuin tanssiakin. Myöhemmin omaksi lajiksi muodostui uinti, josta tuli myöhemmin iso osa elämääni. Kilpailujen ja harjoittelun myötä halu harjoitella ja kasvaa lajin mukana kasvoi entisestään. Ehkäpä lajin tuomat haasteet ovat se suurin houkutus jotka ovat saaneet pysymään sen mukana. Uuden ennätyksen tekeminen tai raskaan sarjan jälkeen altaasta nouseminen ovat omanlaisia voittamisen tunteita, joita tapahtuu tietenkin lajissa kuin lajissa. Tärkeintä ei ole kuitenkaan aina sen uuden ajan saavuttaminen vaan rentoutuminen oman mielekkään lajin parissa. Myös silloin kokee onnistumisen ja voittamisen tunteita.
Uinnin kautta olen aloittanut lastenryhmien ohjaamisen. Se on oiva tapa levittää liikunnan ilosanomaa etenkin nuoremmille lapsille ja tuoda heille vesi elementtinä tutuksi mukavan kokemuksen kera.
Nyt aloitettuani lukion liikunta on entistä tärkeämpää. Pitkät koulupäivät matkoineen vievät veronsa mutta liikunta tuo mukavaa vaihtelua ja vastapainoa koulunkäynnille, oli se sitten kuntosalilla pyörähtämistä, venyttelyä tai uimista. Vaikka kuinka väsyttäisi päivän jälkeen, sitä huomaa virkistyneensä pienen kävelyn jälkeen. Lyhyenkin kävelytuokien aikana voi vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa tai kävellä yksikseen musiikin tahtiin.
Myös luonnossa liikkuminen tuo vaihtelua omiin liikuntatottumuksiin, varsinkin metsäreitit ovat olleet kovassa kulutuksessa. Heinolassa on laaja ja erinomainen tarjonta yleisiä liikuntapaikkoja koskien, kuten yleisurheilukenttä ja juurikin nuo metsäreitit Raviradan läheisyydessä, jossa voi harrastaa monelaista liikuntaa. Myös talvisin ulkojäät ja hiihtoladut ovat kulutuksen alla, varmasti myös monen muunkin toimesta. Uusi remontoitu uimahalli parantaa vielä liikuntapaikkojen tarjontaa omalla panoksellaan.




Liikunnallista ja rentoa syksyä !

Jenny Myllynen
Opiskelija,  Vesi -ja tekniikkaralliohjaaja Heinolan Iskussa.

Syystervehdys liikkuvasta Tommola-talosta!

Liikuntakuukausi on alkanut ja lähtenyt talossamme jo hyvään vauhtiin. Säät ovat olleet vielä upeat ja niistä nautimme niin pitkään kuin niitä riittää samalla tutustuen lähiympäristöömme! Ryhmät ovat retkeilleet ahkerasti ja jokaiselta reissulta aina opimme jotain uutta. Retkireittejä valitessamme olemme kiinnittäneet nyt enemmän huomiota siihen, missä lapset (ja toki aikuisetkin) pääsevät osan matkasta juoksemaan! Vastaantulevilta ihmisiltä olemme saaneet myös iloisia hymyjä ja jopa kommentteja kuinka ihana on katsoa, kun lapset saavat juosta!

Liikuntakuukautta silmällä pitäen aloitimme syksyä liikunnallisin perheilloin, joissa pääsimme liikkuen tutustumaan toisiimme. Perheillat koostuivat ohjatusta ja vapaasta saliliikunnasta, johon koko perhe pääsi osallistumaan. Liikuntaideakalentereita on esillä joka ryhmissä ja niitä tutkiskelemme ja päivän ohjetta toteutamme päivittäin jollain tapaa. Lasten mielestä liikuntaideakalenteri on kuin joulukalenteri, johon kurkataan joka aamu aamupiirissä. Lapset muistavat (ja muistuttavat aikuisiakin) jo menneistä ideoista, yksi suosikeista on mm. ”hyppää kynnysten yli”! Näiden toteuttamista sitten tietenkin jatketaan seuraavinakin päivinä, toivottavasti ne jäävät toimintatavoiksi! J Innoissaan lapset keksivät myös omia liikkumistapoja ja –tyylejä, joita sitten yhdessä harjoittelemme.

Ramppaa rappusissa - liikuntaidea 6.9.

Näin syksyaikaan retket ovat tarjonneet oivan mahdollisuuden liikkua, oppia ja tutkia. Marjoja, sieniä, puita ym. on tutkittu monin aistein. Lintuja ja muita eläimiä olemme päässeet myös ihailemaan. Toki kaikki työkoneet, nosturit, kaivurit ja muut olemme matkoillamme tutkailleet lisäksi. Retkiltä palaamme hyvillä mielin, täynnä intoa ja uusia oppeja jonka jälkeen ruoka ja uni maittavat! Liikuntakuukauden lisäksi syyskuussa vietetään myös sapere-kuukautta ja innoissamme olemme yhdistäneet nämä aihealueet, jotta ehdimme kokea kaiken mahdollisen kivan. Suosituimpina näistä marjaretket ja makupeli, jossa lapset itse saavat liikkua valitsemallaan tavalla nopan osoittaman määrän makupalan (kasvikset/vihannekset) luo.  

Mukavaa liikuntakuukautta kaikille!

Anne Auvinen koko Tommola-talon puolesta

Miten minusta tuli futisäiti

Lapsena liikkuminen on jotenkin luonnollista. Kun tulee vanhemmaksi huomaa, että on pinnistettävä enemmän,  jotta päivässä on muutakin kuin istumista työpöydän ääressä. Sohvalle on niin helppo lösähtää. Istumatyön vastapainoksi on pakko tehdä jotakin. Ikä näkyy ja etenkin tuntuu kropassa. Se muistuttaa siitä, että on pakko pitää itsestään huolta.

Olen aikuisiällä harrastanut kahvakuulaa, joogaa, hevibicciä, kuntonyrkkeilyä ja pilatesta. Eri syistä kukin harrastus on sitten jäänyt ja kerryttänyt lähinnä pukuhuoneen nurkassa olevaa urheiluvälinekoria.

Asiat kuitenkin muuttuvat. Kun perheen nuorinkin aloitti jalkapallon pelaamisen, oli mietittävä miten voisi olla mukana tässä harrastuksessa muutenkin kuin maksajana. Pelkkä otteluiden katsominen telkasta ei oikein sekään tuntunut riittävältä, vaikka aloin jo oppia pikkuhiljaa tunnistamaan paitsion.

Onnekseni löysin muutaman mutkan kautta sopivan sekopäisten naisten porukan, jonka kanssa olen nyt kaksi kesää käynyt pelaamassa jalkapalloa. Ainoa huono puoli on, että kautta kestää kovin vähän ja talvella meinaa olla hankalaa motivoida itseään liikkumaan samaan malliin.
Niin kauan kuin keliä riittää, pyrin hyödyntämään omakotitalon pihan hoitamiseen hyötyliikuntana. Rinnetontin ruohonleikkuu, haravointi ja monet muut pihatyöt käyvät kyllä ihan kuntourheilusta.
Liikkuminen on kuitenkin hauskinta porukalla. Lisäksi ryhmäpaine pitää huolen siitä, että vähän huonommallakin kelillä viitsii vetää nappikset jalkaan ja pyöräillä kentälle.
Koskaan ei tule kaduttua sitä, että lähti kuitenkin kentälle, mutta turhan usein sitä, että ei lähtenyt.

Heini K.

futismutsi

Lapset ulos ja liikkeelle!

Heinolan päiväkodeissa pyörähtää käyntiin koko syyskuun kestävä liikunnan teemakuukausi. Päiväkotien haasteaihe liikuntakuukaudelle on; Istuminen vähiin, tekemistä tilalle! Toki päiväkodeissa liikutaan joka päivä läpi vuoden. Mutta nyt tulevan syyskuun aikana koetamme entisestään satsata, paitsi liikkumiseen, myös toiminnalliseen oppimiseen, lähiympäristön ja pihojen hyödyntämiseen, retkeilyyn ja uusien toimintatapojen kokeilemiseen. Myös turhien passiivisten hetkien minimointi on oleellista liikkuvan arjen luomisessa.

Liikuntakuukauden aikana kaikki Heinolan päivähoitoryhmät retkeilevät, oppivat kokeillen ja liikkuvat niin ulkona kuin sisälläkin. Päiväkotimatkojen kulkemiseen kävellen tai pyörällä kannustetaan niin lapsia kuin aikuisiakin, kannustamme myös varhaiskasvatuksen työntekijöitä työmatkaliikkumaan.

Kun kirjoitin tätä blogitekstiä, niin kyselin myös päiväkotien liikunta-asiantuntijoiden mielipiteitä. Joten luonnollisestikin lapset saivat lausua ajatuksiaan liikunnasta, liikuntaharrastuksista ja päiväkotiliikunnasta, ainakin seuraavaa selvisi; ”Hauskinta on pomppia trampalla, kiipeillä ja roikkua renkaissa”. ”Ulkona saa juosta ja riehua!”. ”Me harrastetaan jumppaa”. ”Ulkona on kivointa”. Keräillään lisää kokemuksia liikuntakuukauden myötä, mutta näistä kommenteista päätellen, ainakaan ulkoilun lisäämiselle ei kohdeyleisön vastustusta ole.

Syksy on oivaa aikaa retkeillä luonnossa, kentillä ja puistoissa, niin päiväkotiryhmien-, kuin perheenkin kesken. Luonto muuttuu vauhdilla ja tarjoaa monia hienoja paikkoja tutkimiselle, monipuoliselle liikkumiselle ja vaikkapa kiipeilylle. Syksyn säätkin ovat vaihtelevia, auringonpaistetta osuu jollekin päivälle, toisena voi tulla vettä kovastikin. Ulkoillessa sää on toki syytä ottaa huomioon, mutta samalla lapset oppivat säänmukaisen pukeutumisen ikään kuin sivutuotteena. Ulkoillessa myös liikunta syntyy automaattisesti, ilman aikuisen johtoa tai suurta suunnittelun vaivaa, joten koska syksy on parasta ulkoiluaikaa, niin käytetään kaikki sitä hyväksemme!

Ville Häyrinen

Varhaiskasvatuksen liikuntakoordinaattori