”Äiti, voidaanko mennä pyörällä eikä autolla?” kysyy kuusivuotias melkein joka kerta kun olemme lähdössä kotoa johonkin. ”Äiti, saanko juosta edeltä?” kuuluu kysymys kävelymatkalla keskustasta kotiin. ”Äiti, saanko kiivetä tohon puuhun? Äiti rakennetaan uimahalli olkkariin. Äiti, tuu painimaan mun kanssa. Äiti mennäänkö sunnuntaina luistelemaan? Äiti tuu hippaa. Äiti tuu pelaamaan. Äiti voidaanko mennä urheilukentälle? Äiti tehdään tähän sellanen rata jota kierretään...”

Ihminen on luotu liikkumaan ja lapsissa liikunnan ilo ja luonnollisuus näkyy parhaiten. He liikkuvat juuri niin paljon kuin me aikuiset sallimme. Rajoittamisen ja turhien kieltojen sijaan meidän tulisi olla liikkumisen mahdollistajia luomalla sellaista arkea, jossa liikunta on  tärkeä osa elämää. Kasvatamme tällä hetkellä tulevaisuuden aikuisia, joiden elämäntavat tulevat olemaan pitkälti meidän valintojemme ja esimerkkimme muovaamia. Liikkunnallinen elämäntapa lienee paras perintö, jonka voimme lapsillemme antaa.

Liikunta on lapsista kivaa ja helppoa ja niin sen tulisi olla myöhemminkin. Liikunnan avulla voi purkaa stressiä ja tuulettaa päätä, saa viettää aikaa kavereiden kanssa ja tietysti ennenkaikkea hikoilusta tulee hyvä olo, jollaista ei muuten voi saada. Liikunta auttaa jaksamaan kiireisessäkin arjessa ja edesauttaa terveenä pysymistä. Lisäämällä liikettä lisäämme myös elämänlaatua. Otetaan mallia niistä, jotka tekevät sen luonnostaan turhia miettimättä, lapsista!

 

 

Suvi Mäenpää

Äiti, opettaja ja liikkuja